Loppiainen

Tärärärättärää! Hei, se on loppianen. Tai lobbiainen, kuten meillä päin sanotaan. Ei tietenkään yleisesti, mutta minä sanon. Yllättikö ketään? 

Seuraavaksi useita kivoja loppiaisperinteitä:

.
.
.
.
.
.
.
.
.
(Viedään joulukuusi pois)
.
.
.
.
.
.
.

Loppiaisella ei oikeastaan ole mitään muuta virkaa, kuin että se lopettaa joulunpyhät. Oikeassa Elämässä kukaan ei ole enää pitkään aikaan jouluillut, suurin osa kansasta painaa töitä hiki persvaossa autuaan unohteliaana, mitä nyt lihominen ja luottokorttilasku välillä muistuttelevat. Lähes ainoa ammattiryhmä, joille joulupyhien päättyminen on uutinen, ovat opettajat ja työttömät. Jälkimmäinen ei ole ammattiryhmä. 


Loppiaiseksi olisi kiva järjestää jotain tekemistä, josta muodostuu perinne. Kuten nyppiä kulmakarvat tai poistaa tietokoneelta turhat tiedostot. Tai ihan mitä tahansa muuta vähemmän ankeaa, kuin raahata kalju kuusi ulos asunnosta siten, ettei niitä kolmea jäljellä olevaa neulasta tuntisi villasuksissaan enää heinäkuussakin. 
Kuusesta luopuminen on talven lohduttoman pituuden tunnustamista. Siinä on jotain niin masentavaa; kuin kaikkinainen ilo ja karkelo nojaisi kuolleena biojäteroskista vasten. Minä en vie kuusta roskiskatokseen. Minulla on muovikuusi. Vien sen pois vasta nuutinpäivänä, koska sitä ennen pitäisi järjestää varast...siitä tulee niin kiva valo. 


Hyvää lobbiaista mussukat, pitäkää pipoistanne kiinni, kohta on jo melkein helmikuu!