Hitokseen on kyllä kuivahtanut kirjallinen lähteeni. Uusi normaali ei vain jaksa inspiroida, ei sitten edes väkisin. Kirjoittaisinko miten en tänäänkään tehnyt mitään. Kuten en eilen, enkä toissapäivänä, tuskin huomennakaan. Ainakaan mitään mainittavaa. Työnteko kotona ja yleinen koronakeskustelun seuraaminen, sekä pahistelu ja sen tuomitseminen eivät innosta. Lehtien mielipidepalstoillakin on liian vähän ärsyttäviä tai tyhmiä kommentteja, usein molempia.
Sitten samaan syssyyn mietin, miten enemmän paskaa olisi olla vaikka seiskan toimittaja. Heillä jos keillä on paineita kirjoittaa jotain ei mistään.
Ravintolat aukeavat 1.6. Asiakaspaikkoja on puolet vähemmän. Ryyppiä saa kello kymmeneen. Mikä sopii minulle oikein hyvin. Päiväkännit ovat parhautta ja pääsee vieläpä ajoissa nukkumaan, jihuu! Kuka kehtaa valittaa? Paitsi etten mene ravintolaan. En jaksa. Miettikää mikä ryysis niille harvoille paikoille. Ei saa notkua edes tiskillä. Uusi normaalini on lamaantunut laiskuus. Näillä mennään.
Koronakeväästä on tulossa hyvää vauhtia koronakesä, ja miten kätevää; siihen loppuvat K-kirjaimella alkavat vuodenajat. Sen täytyy tarkoittaa myös koronan katoamista Tellukselta.
Mieli halajaa uutta normaalia vol2. Valtio jakaisi tavan tallaajille ilmaisia tontteja ja tuhatlappusia. Pizza ei olisi enää lihottavaa, eikä juomisesta tulisi krapula. Irtokarkit olisivat terveellisiä ja Netflixin katselu kasvattaisi lihaksia. Uusien autojen hinnat puolittuisivat ja Sale kutsuisi kerrankin linnanjuhliin, koska olen niin hyvä tyyppi. Naapuri olisi kateellinen minulle, en minä hänelle. Mökki omalla rannalla tulisi pakolliseksi kaikille kaupunkilaisille. Sen kustantaisi Veikkaus ja Donald Trump, joka lahjoittaisi mukaan vielä haravan. Ihan vain muutama mainitakseni.
Niin moneltako sinne ravintolaan pitää mennä jonottamaan, että varmasti mahtuu sisälle?
