Uudenvuoden lupaus

Iltaa kaikki pallerot ruudun toisella puolen. Te malttamattomat, skumpan jäähtymistilaa alituiseen tarkastelevat janoiset vuodenvaihtajaiset. Joko on lupaukset valittu? 

Minä lupaan, kuten aina; että tuleva vuosi on laadultaan oleva huomattavan paljon parempi, kuin tämä suolesta valunut rypistys, jonka viimeisiä henkosia elämme. Ehkä pitäisi olla tarkempi, jopa yksityiskohtaisempi, mutta minulle on tähän asti riittänyt josko edes jollain osa-alueella lykästäisi. Tähän on luvassa muutos. 

Seuraavassa tarkennuslista, mikäli Universumi sattuisi blogiani lukemaan. 

Tuleva vuosi on parempi, koska

Menestyn urallani
(Hankin sen ensin)

Olen vakaa, vakuuttava, vakuumi ja vaikean vastakohta

Mieheni rakastaa minua vieläkin enemmän, mikä on jo sula mahdottomuus, mutta koska myös seuraava kohta; 

Näytän ihan saakelin paljon paremmalta (tähän en ole keksinyt ratkaisua). 
(P.s. Plastic Surgery Center)

2020 on täynnä ihania tapahtumia, onnea, menestystä, rakkautta, matkoja, mammonaa, tonttuja, maahisia, osastojaksoja ja viimein tehoava lääkitys. 



Noin. Tuollaisen itselleni häkäpäissäni lupasin. Kynttilämeren lepattavilta aalloilta kun tätä postausta kirjailin. Tiesitkö muuten, että kynttilät heikentävät huoneilmaa? Entä tiesitkö kuinka moni tästä tiedosta kakat nakkaa? 

Uusi vuosi, uusi mahdollisuus. Aika jännä, että yksi kalenteripäivä lataa niin paljon odotuksia ja velvollisuuksia tulevalle? Pitää mennä salille. Pistää korkki kiinni. Lukea yksi kirja viikossa. Joogata ja meditoida. Tuijottaa tyhjää seinää kaksitoista minuuttia joka päivä tai kunnes päässä jokin sanoo poks. Olla kiitollinen. Käydä mummilla ainakin kerta jokaiseen vuosikvartaaliin. 

Yksi. Ainoa. Päivä. Jonka senkin moni viettää raapivassa krapulassa. Minulla ei ole krapula. Ollut moneen vuoteen. Olen valikoiva absolutisti, joka tarkoittaa, että valikoin tilanteet, jotka katson krapulan arvoiseksi. Uusi vuosi ei ole sellainen. 


Ja lopuksi sää. (Kts. edellinen postaus). 


Hyvää uuttavuotta! 

Otsatukka ja ensimmäinen tarinapulkka

Mietiskelin tässä, että leikkaisiko otsahiukset? Mielipiteitä puolesta ja vastaan otetaan vastaan. (Olipa typerä lause.)

Minulla on ollut otsatukka viimeksi vuonna jotain kaksituhatluvulla. Otsatukan asettelussa oli ihan hirveä homma, sillä pyörtyvä teki siitä sellaisen. Otsatukka on muuten makeimmillaan, kun tukkaa on ylipäätään tarpeeksi paljon, mieluiten myös yläosassa päätä. Mikään ei ole hilpeämpää, kuin lasimaisen ohut vaalea liiska, jonka läpi kuultaa tummaksi tussatut kulmakarvat. No onpas. Siis hilpeämpää ja montakin asiaa. Mutta tämä on yksi niistä.


Jätän harkintaan, kadun myöhemmin. 



Sitten tarinapulkkaan. Tarinapulkan idea on vetää paikalle keskustelunaihe ja sitten laskea sillä luiskaan. Yleensä keskustelunaihe on lajiltaan sellainen, että sillä voi vain lasketella luiskaan. Tämän päivän tarinapulkka on...hyvät naiset ja herrat... 

(Nada)



Okei, yleensä tarinapulkka toimii, mutta koska blogi on uusi ja vaatii ainakin sen kymmenen postausta, ennen kuin vaikkapa Blogger huolii listoilleen, täällä ei ole vielä yhtäkään lukijaa. Tiedän sen siitä, että ohjauspaneelissa on kätevä kohta nimeltä tilastot. Tarinapulkkaan ei siis ole vielä tullut aihe-ehdotuksia, jotan siirrymme säähän. 

Sää tänään; katso edellinen postaus. 


Hyvää tätä päivää ja realiteetteja sinne ruudun toiselle puolelle. 

Joululäskit ja sää

Mistä vetoa, niin lehdet täyttyvät kohta laihdutusnumeroista ja salit läs...urheilijoista? Tietenkään näin ei saisi sanoa, sillä onhan lehdissä toki muutakin asiaa, kuin että millä ne kinkut saadaan sulamaan vyötäröltä. Kuten sää ja televisio-ohjelmat, joista ensimmäinen selviää katsomalla ulos ja jälkimmäinen on informatiivinen enää ikäluokassa, joka ei osaa autettunakaan nimetä kahdeksaa suosituinta suoratoistopalvelua. 

Ensinnäkin, liikuttavan moni asiantuntija jaksaa nauramatta sanoa, että suurin osa joulukiloista on turvotusta. Turvotusta, joka jaksaa kesäkuulle asti? Sinnikäs on. Olisipa selkärankani yhtä. Joukilot tulevat muuten aina vyötärölle ja naamaan. Koskaan eivät esim. hauikset turpoa. Ikinä. Joulukiloista puhuminen on sitä ja paitsi ihan jäädyttävän tylsää. Kuka nakkaa jostain parista tuumasta, isommat housut ja menoksi. Paitsi että kesäkuussa viimeistään kaduttaa. Jos oikein onni käy, on kylmä suvi ja kaduttaa vasta likempänä elokuuta. Loma kannattaa siksi ottaa heti kesäpakkasiin. Ei tarvitse itkeä rantakunnottomuuttaan, kun koko Suomi lomailee ja itse painaa orjana paikassa duuni. Jonka ilmoittaminen facebookissa on muuten syy poistaa kavereistaan. Ihan vinkiksi. 

Ja lopuksi sää: ensin on pakkasta ja sitten on suojasäätä ja sitten on vaihtelevaa, joku niistä osuu uuteenvuoteen. Aattona raketit näkyvät kuitenkin hyvin. Naapurin raketit näkyvät paremmin. Koska ne ovat isompia. 

Blogin kirjoittajan haastattelu

Blogin kirjoittajan haastattelu on varmasti täsmällisin informatiivinen kattaus postausten sisällöstä. Tai no...

- Arvoisa bloginpitäjä, mistä näin hieno nimi?

- Ihan stetsonista vedin

- Mitä kahdeksan oikein tarkoittaa?

- Kahdeksaa oikein

- Mutta eihän se ole mahdollista?

- Aivan. 

   - Onko kyseessä siis jokin symbolinen merkitys,   kuten että on elämässään saanut enemmän   kuin pääpotin?

   - (silmien pyörittelyä) Seuraava kysymys.

   - Mistä blogi kertoo

   - Täysin epäolennaisista asioista, jotka sijaitsevat     hymistelyn, sievistelyn ja kiiltävien kuvien tuolla   puolen. Eevan kirouksista ja Aatamin   putkiaivoisuudesta. Siitä miten epäkohtaista elämä   joskus on, mutta melko tyylikkäästi   ja huumoridefenssein.

  - Haluaisitko kertoa jotain itsestäsi?

  - En. 

  - Kiroillaanko tässä blogissa

  - Vain verbinä, substantiivina tai adjektiiveina.

  - Mikä on kohderyhmäsi

  - Ihmiset, joita on joskus naurattanut, vituttanut,   paleltanut ja ihmetyttänyt.

  - Mistä aiot kertoa ensimmäisessä postauksessasi?

  - Periaatteessa tämä on se ensimmäinen postaus, eli seuraava voi olla ihan     mitä vain. Ja täysin stetsonista sekin.

  - Mitä haluaisit vielä sanoa lukijoillesi?

  - Pahoittelut jo etukäteen. Blogi ei kosiskele ketään   ja mitään, sillä sen luonne julkisena   päiväkirjapurkuna kieltämättä vaikuttaa aihepiiriin.   Mitäs  synnyin tällaiseksi. Kiitos, ja anteeksi äiti.

Joulua viedään

Hei mahtavaa! Jos luet tätä, tiedät varmuudella selviytyneesi joulusta - ainakin aaton ja joulupäivän osalta. Tapania tässä viedään ja sitten alkaakin hirvittävä katumus. Rahat menivät joululahjoihin, joista osa oli väistämättä pettymyksiä saajilleen. Kiloja tuli, ainakin ne klassiset kaksviivakolme, jotka haittaavat kumartumista vielä juhannuksenakin. 

Vatsalaukkukin on niin venynyt, että seuraavat kaksi viikkoa vähintään kärsit alituisesta nälästä ja kouristuksista pallean seutuvilla. Vaan äläpä huoli, niinhän sitä sanotaan, ettei sillä ole väliä mitä syö joulun ja uuden vuoden välillä, vaan uuden vuoden ja joulun välillä. Hehheh. Eikun alennusmyynnistä suklaata kahmimaan ja punkulla nekin sitten alas. Kyllä sitä itseinhoaan ehtii hyvin harjoittaa vuoden ensimmäisellä puoliskolla. 

Tervetuloa

Tervetuloa

Raapiko risukasaan syntyminen sinunkin nahkaasi kipeät naarmut? Kuuletko alati ”tätä ei ole tapahtunut koskaan ennen”. Etkö vieläkään tiedä kuka saa ja kenelle annetaan?

Blogi heille, jotka valitsevat aina hitaimman kassan.