Jestas, en ole kirjoittanut ainakaan kolmeen päivään! Se ei ole uutinen, sillä terminaalivaiheen hedonismini saattaa joskus jumittaa minut peilin ääreen pitkiksi toveiksi. Päiviksikin. Unohdan syödä ja käydä töissä ja viedä mummille ruokaostokset. Mikä on ongelma, sillä harva esihenkilö jaksaa tuloksetta soittaa perään useita tunteja, milloin meikäherkkua ei aamulla pajalla näy. Jaa mummi? Mummi selviää kyllä, sodat nähnyt ihminen. He tekevät laastijauhosta ja perunanperkeistä ihmeitä.
Hei lepo nyt. En minä oikeasti vie mummille ruokaa. Sitä varten on välissä yksi sukupolvi.
Olin pari päivää töissä, joten minulla on tänään vapaata. Nyt siellä varmasti kovin kiinnostelee, mikä on se sellainen työ, jossa arkivapaa heti kahden päivän jälkeen? Ei se ole työ. Se on kuntouttavaa työtoimintaa. Liimaan heijastinpusseihin tarroja 4 tuntia päivässä, kahtena päivänä per viikko, koska TE-toimisto pakotti. Yksitoikkoinen työ, mutta siitä maksetaan hyvin. Yhdeksän euroa tunti. Meiltä piilotetaan sakset, en tiedä miksi.
Ei. Kyllä minä olin töissä. Välillä aina olen. Nyt en ole. Blogin kirjoittamisesta työaikana ei makseta, ainakaan näin huonoille.
Epäsäännöllinen työ mahdollistaa tämän yhteiskunnan tarkastelun erilaisina kellonaikoina, kuin perinteinen kahdeksasta neljään orjuutus. Ilman tätä mahdollisuutta olisin autuaan tietämätön vaikkapa millaisen kaaoksen kauppakassipalvelu saa verkkaisella kellonlyömällä Prismassa aikaan.
Kuvittele, ainakin tusina tehokasta ja ehtivää satasen pikajuoksijaa kilpailee tankin kokoisen kärryn kanssa samasta elintilasta! He eivät työnnä kärryjä, he jyräävät niillä. Poimivat vessapaperia ja kurpitsansiemeniä jollekin ihmisallergiselle tai johtajaspomolle. Se pitääkin sitten tehdä kiireesti, sillä kiireinen ihminen on tilannut kiireesti ne tarvikkeet, koska ei kiireeltään ehdi kauppaan. Niissä tavaroissa pitää myös haista kiire! Kaiken järjen mukaan niissä kannattaisi tuoksua levollisuus ja harmoninen keräämisen taika. Tai en minä tiedä. En ole töissä siellä.
Kerran näin ilmoituksen, jossa etsittiin henkilöitä keräämään tavaroita kauppakassipalvelun palvelua, eli kauppakasseja varten. En hakenut. Vaatimuksena oli ripeys, tehokkuus, töihin ilmestyminen toivottuun aikaan ja mitä näitä nyt on. Terminaalivaiheen hedonismini vuoksi en pysty. Se peilijuttu tuossa ihan postauksen alussa näet.
Sain muuten sähköpostia. Kas tässä.
"Arvoisa kahdeksan Oikein. Miksi siinä yhdessä arvonnassa oli palkintona vasemman jalan valkoinen tennissukka?"
Niin. Mietipä sitä.
Lopuksi säveltämäni laulu, joka kuuluu näin...
Noin. Eikö ollutkin hieno?
Hyvää torstaatia, joka on sanonnan mukaan toivoa täynnä, mutta ilmeisesti vain siksi, että tiistai ei enää palaa.
(Palaa se)
(Ensi viikolla)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Hei kiitos!